Hoorayyyy!!! Enpä olisi uskonut että tämä näin nopeasti valmistuu :3
Kuvan survon tähän nyt hetiiiii
 |
| Kommee se on tääki herra :D |
Tarina ei ole kovin kummoinen, mutta toivottavasti pidätte!!! :3
They created a monster
Oli hiljainen ja sumuinen aamu. Taisi olla perjantai, en ole ihan varma enää. Olen ollut täällä niin pitkään. Toivon vain että...
Hyvinhän sinä muistit Lucas. Oli tosiaankin sumuinen perjantaiaamu. Lucas oli matkalla kouluun (hän on 16-vuotias). Hänen askeliaan oli oikein mukava seurata. Jalat liikkuivat tasaiseen tahtiin. Kaunis poika. Sääliksi käy.. Matkan varrella oli pysäköity epäilyttävän näköinen pakettiauto. Lucas empi hetken, mutta päätti kuitenkin juosta nopeasti ohi koska kiertotietä kulkiessa hän myöhästyisi. Auton kohdalla hänen kimppuunsa hyökkäsi mies, jolta näkyi vain silmät naamion takia. Lucas rimpuili ja huusi, mutta mies heitti hänet auton takaosaan ja lukitsi oven. Ovea ei saanut sisältä auki, ja takaosassa oli lisää naamioituneita miehiä. Auto lähti liikkelle ja miehet rupesivat sitomaan Lucasia kovakouraisesti. "Onko tämä loppuni..?" Hän ajatteli mielessään.
Auto pysähtyi. Lucas ei nähnyt mitään, sillä hänen silmänsä olivat sidotut. Ovet avattiin ja yksi miehistä tarttui Lucasiin, ja raahasi hänet sisälle koleaan rakennukseen. Ahdistus ja pelko alkoivat vallata nuoren pojan. Mitä hänelle oikein tehtäisi? Näkisikö hän enää ikinä perhettään? Hän myös toivoi kovasti, että kaikki olisi vain painajaista. "Riisu pojalta paita ja köytä hänet näillä vöillä niin ettei hän pysty liikkumaan" yksi miehistä sanoi. Lucas oletti hänen olevan jengin pomo. Kuului askelia, ja joku tuli Lucasin luo. Hän repi Lucasilta paidan, ja repi housut polvimittaisiksi. "Onpa laiha kakara!" mies huudahti, ja rupesi sitomaan Lucasia vöillä. Hän laittoi vyöt niin kireälle että sattui. "Noniin, nyt saat katsoa" mies sanoi ja poisti kankaan silmien edestä. Hänet oli viety isoon halliin. Ympärillä oli paljon letkuja, ruiskuja, erilaisia pulloja ynnä muuta hämärää tavaraa. "Eiköhän aloiteta" pomo sanoi, ja työnsi tiputusletkun Lucasin ihon läpi. Tiputuspussista alkoi valua vihreää lientä, joka poltti elimistössä. Lucas olisi huutanut jos vain olisi pystynyt. Muut miehet asensivat erilaisia johtoja ja sähkölaitteita häneen. Viaton poika, jonka elämä oli ollut normaalia ja tylsää, oli nyt joutunut keskelle helvettiä; ihmiskokeiden uhriksi nimittäin. Valitettavasti se ei ollut unta. Olo alkoi heikentyä ja ajantaju meni. Sähkölaitteet pitivät hänet hengissä kokeiden mahdollisten virheiden varalta. Ihan kuin sillä olisi ollut mitään väliä kuoliko hän vai ei. Kipu oli sietämätöntä. Sitä oli jatkunut siitä lähtien kun hänet laitettiin tähän. Neulojen haavat olivat tulehtuneet ja kipeät. Lucasin silmistä rupesi valumaan kyyneliä. Niin syvällisiä hän pohti. Kyyneleet putosivat hänen vaaleanharmaille housuilleen. Ilme muuttui ahdistuneesta järkyttyneeksi. Hänen toisesta silmästään valuu punaisia kyyneliä?! Mitä oli tapahtunut? Olisipa hänellä peili.. Mieli alkoi horjahdella. Lucasista tuntui siltä, että hän haluaa tappaa kaikki tässä tilassa olevat kusipäät. Olo oli mielipuolinen. Mikä hänestä oli oikein tehty?
Ikkuna helähti. Lasin läpi oli hypännyt outo poika moottorisahan kanssa. "Noniin, täällähän onkin paljon paskiaisia joihin voin testata uutta leluani!" hän nauroi mielipuolisesti, ja vetäisi moottorisahansa käyntiin. Sahalla oli niin kiva silpoa tyyppejä, että hän unohti täysin huutaa "peekaboo!"
Toinen toisensa jälkeen miehet kaatuivat kuolleina maahan. Charlie tuli Lucasin luo, ja katsoi tätä hetken. "Mikäs epäsymmetrinen koehirviö sinä olet?" hän kysyi. Lucas ei voinut vastata, koska hänellä oli edelleen jesaria suun edessä. Hän rupesi rimpuilemaan, ja onnistui vapauttamaan kätensä, ja karistamaan kaikki letkut itsestään. Lucas repäisi nopeasti teipin suunsa edestä, ja rupesi irroittamaan jaloissa olevia vöitä. Charlie tuijotti hämmentyneenä pojan pakoyritystä, ja räjähti nauramaan friikisti. Lucas pääsi irti, ja huusi, "Et pysty tappamaan minua!!" Charlie nauroi lisää, ja vetäisi moottorisahan esiin. "Peekaboo" hän sanoi, mutta ei huutanut sitä tälläkertaa. Myrkkytokkurainen Lucas otti tiputuspussitelineen, ja huitaisi sillä Charlieta päähän. "Auts, tuo ei ollut mukavasti tehty." Charlie vastasi. Tosin mitä hän oli valittamaan kun aikoi itse tappaa.
Charlie vs. Lucas
Tappelu oli jo tavallaan alkanut, mutta Charlie päätti antaa takaisin. Miksi sitä heti tappamaan kun kerran toinen haluaa taistella ja kuolla hitaasti. Charlie hyökkäsi Lucasia kohti, mutta Lucas torjui moottorisahaiskun tiputuspussitelineen (joka on siis metallia) tangolla, jolloin sinkoili kipinöitä, jotka polttivat heihin molempiin kipeitä pikkujälkiä. "Oletpas viekas pikku otus" Charlie tokaisi, ja potkaisi Lucasia mahaan. Hän kaatui selälleen maahan, eikä tokkuraisuutensa vuoksi enää päässyt ylös. "Harmi että taistelu päättyy näin nopeasti.. tapa minut vain." Lucas sanoi ja hymyili. Charlie hämmentyi. Kukaan ei ollut koskaan pyytänyt häntä tappamaan itseään. Miten hän voisi tappaa tuollaisen tyypin?
"Antaa olla. Tule mukaani niin voin jeesata jonkin verran" hän sanoi ja ojensi kätensä. Lucas tarttui siihen, ja päästessään pystyyn, hän halasi Charlieta.
"Olet sittenkin mukava tyyppi. Ollaanko kavereita?" Lucas sanoi.
Charlie nyökkäsi. "Olet sitten ihan ensinmäinen kaverini ikinä."
He menivät johonkin omituiseen paikkaan, missä Charlie tavallaan asui. "Saat tämän hupparin. En tarvii sitä enää kun löysin tyylikkäämpiä vaatteita" hän sanoi ja heitti hupparin Lucasille, joka puki sen ylleen. Se oli hiukan väljä, koska Lucas oli sellainen luuviulu, mutta oli se nyt paljon parempi kuin ei mitään.
Tästä alkoi friikkien yhteinen matka, josta tulemme vielä kuulemaan!
~Tohtori
