Tässä tulee sitten ensimmäinen creepypastani. Olkaa hyvät.

Matthew



Talon portailla istui juuri viisitoista vuotta täyttänyt poika. Hänellä oli vaaleat, melko lyhyet hiukset ja harmaansiniset silmät. Tämä poika oli Matthew Evans. Hänellä oli mukava äiti, pikkuveli ja isä, tosin isästään hän ei pitänyt tietystä syystä; hänen isänsä nimittäin oli käyttänyt poikaa hyväkseen sairaimmalla mahdollisella tavalla jota isästä ei voisi edes kuvitella. Muut perheenjäsenet eivät tienneet siitä. Vain Matthew ja hänen isänsä.

Matthew piteli kädessään hieman rähjäistä, mutta ehjää naularasiaa, jonka hän oli löytänyt läheisestä autiosta myllystä. ”Matthew tulisitko tänne hetkeksi?” hänen äitinsä huusi ikkunasta. ”Juu.” poika sanoi, ja sujautti rasian hupparinsa taskuun. ”Mitä nyt?” hän kysyi äidiltään joka suorastaan hihkui ilosta. ”Sinun isäsi tulee tänään kotiin taas pitkästä aikaa! Onhan sentään sinun syntymäpäiväsi!”. Matthew jähmettyi. Isä joka oli useamman kerran kajonnut häneen oli tulossa käymään taas pitkästä aikaa kotona.

Myöhemmin iltapäivällä Matthewn lapsuudenystävä Claude Penrose tuli käymään vierailulla. ”Hei Claude. Mukava nähdä taas!” Matthew tervehti. ”Moi vaan. Ja hyvää syntymäpäivää!” Claude, joka oli kaksi vuotta häntä vanhempi, sanoi. Pojat juttelivat keskenään hetken. ”Miten koulu sujuu?” vanhempi poika kysyi katsellessaan Matthewn kalpeita kasvoja. Ennenkuin Matthew ehti vastata, hänen isänsä, Griswold Evans käveli ovesta sisään. ”Hei Tricia.” mies sanoi tervehtiessään vaimoaan.

Pian Matthewn pikkuveli Oscar laskeutui alakertaan omasta huoneestaan, ainakin ruokailun ajaksi. ”Isoveli, aiotko tänäänkin mennä ulos illalla?” kaksitoistavuotias Oscar kysyi. ”Varmaan...” Matthew vastasi. Hän ei koko iltana katsonut isänsä silmiin. Ei sitten kertaakaan.

Oli jo ilta. Matthewlla oli omituinen tunne. Kuin hän olisi katoamassa jonnekin. ”Minä menen kohta ulos.” hän sanoi vilkaistessaan äitiään. ”Minun pitää vain tehdä yksi juttu ensin...” sen jsanottuaan Matthew lähti omaan huoneeseensa vaihtamaan vaatteita. Hän puki ylleen turkoosin hupparin, valkoisen topin ja mustat farkut. Sen jälkeen hän lähti ulos Clauden kanssa.

He kävelivät illan pimeydessä ja juttelivat ihan normaaleista asioista. Matthew kuitenkin huomasi jotain vilahtavan silmäkulmassaan. ”Ehkä vain kuvittelin...” hän mietti ja jatkoi matkaa. Poika huomasi jotain uudestaan. ”Hei Claude, eikö tuossa ollutkin äsken jot...” hän keskeytti lauseensa sillä huomasi jotain; Claude oli kadonnut.

Pian hän näki edessään oman isänsä, Griswoldin. Ja mikä pahinta, Clauden eloton ruumis käsivarsillaan. Verta valui valtavia määriä. Puukko, joka lävisti Matthewn ystävän sydämen, oli todella syvällä. Kyynelet alkoivat virrata pojan silmistä. ”MIKSI SINÄ TEIT TÄMÄN!?” Matthew huusi raivoissaan. ”Sinun ystäväsi oli liian lähellä sinua, pikku Matthewni. MITÄ JOS OLISIT RAKASTUNUT HÄNEEN!” hänen isänsä huusi. ”Sinä kuulut minulle. Ja vain minulle. En koskaan antaisi sinua kellekkään muulle.” Griswold jatkoi. ”Riittää...” Matthew sanoi värisevällä äänellä. Hän puristi kätensä nyrkkiin ja suuntadi sen kohti isänsä kasvoja, mutta turhaan, sillä Matthew oli reilusti isäänsä heikompi.

Hänen isänsä tyrkkäsi pojan maahan niin että tämä löi päänsä. Ja koska Matthew yhä vastusteli, Griswold tappoi oman poikansa tukehduttamalla tämän vihertävään lietteeseen jota oli viereisessä ojassa. Sen jälkeen sinä iltana Matthewn ruumis häpäistiin hänen isänsä, Griswold Evanssin kätten työnä. (häpäisemis tapaa saatte miettiä ihan itse (͡° ͜ʖ ͡°) )

Seuraavana aamuna Matthewn äiti, Tricia evans löysi poikansa huoneesta kirjeen joka oli osoitettu hänelle. Se kuului näin:

” Äiti.



Olit todella ihana ja mukava ihminen.
En haluaisi satuttaa tunteitasi, mutta minä en tule enää takaisin.
Sinun aviomiehesi, eli minun isäni, nimittäin tappoi, ja raiskasi minut viime yönä.
Eikä tämä ollut raiskauksen puolesta ensimmäinen kerta, sillä niin on käynyt useamminkin. En vain halunnut että sinä ja Oscar huolestuisitte.






Kiitos kaikesta.



PS. Isän löydät alakerrasta. ”



Tricia tuijotti kirjettä hämmästyneenä. Miten niin ”Isän löydät alakerrasta”? Hän mietti, ja lähti juoksemaan portaita alas ja näki sitten aviomiehensä, jonka silmär oltiin puhkaistu ja joka oli hakattu nauloilla seinään. Hänen kauhukseen miehen vieressä seisoi Matthew. Poika oli muuttunut paljon, mutta yhä tunnistettavissa. Hänen harmaansinisiä silmiään peittivät valkoiset kalvot, ja silmistä ja suusta valui vihertävää liejua. Hänen vaatteensa olivat likaiset ja hänen otsalleen valui verta pojan päässä olevasta haavasta.

”Hei äiti.” Matthew sanoi hymyillen mielenvikaisesti. ”Et auttanut minua...” poika sanoi kävellessään lähemmäs. ”...mutta en minä kanna kaunaa!” Tricia perääntyi, mutta kompastui hameensa helmaan ja kaatui. ”Hyvästi.” Matthew sanoi työntäessään sormensa äitinsä silmiin ja lyödessään naulan tämän otsaan.

Oscar näki kaiken.

”Isoveli mitä sinä teet!?” poika kysyi hädissään. ”Sinä olit todella hyvä pikkuveli, mutta sinäkin saat lähteä. Minä en tarvitse sinua enää täällä.” Matthew sanoi ja tappoi pikkuveljensä Oscarin kylmästi.



Tämän jälkeen Matthewsta ei ole kuulunut sanaakaan.



Itkevä enkeli