Creepypasta oc Charlien tarina

Tänään ajattelin esitellä teille itsekeksityn creepypastakummajaisen nimeltä Charlie. Tulen ehkä kirjoittamaan hänestä vielä lisää kaikkea, koska haaveissa olisi Charlie vs. Jeff tyylisiä tarinoita. Kokeilisin miten pikku urponi pärjäisi isoille koviksille! xD
Tarina on ei ole laadukkaasti kirjoitettu (koittakaa kestää).

Nauttikaa tarinasta ja kommentoikaa toki mitä olitte mieltä!

Peekaboo! t: Charlie

Charlie

Charlie oli jo syntyessään melko epänormaali lapsi. Hänellä oli maailmaan putkahtaessaan päässään tuuheat mustat kiharaiset hiukset ja omituinen hymy. Vanhemmat ihmettelivät asiaa kovasti, mutta tottuivat asiaan. Hampaiden kasvaessa Charlien äiti oli saada sydänkohtauksen. "Edward! Tule äkkiä katsomaan!" hän huusi peloissaan aviomiehelleen. Charlie virnisti, jolloin hänen hammasrivistönsä paljastui; Ne olivat kuin hain hampaat. Terävät ja sahalaitaiset. "Kulta, meidän on päästävä tästä friikkilapsesta eroon." Charlien isä sanoi. Äiti nyökkäsi pidätellen itkuaan. "Miksi meidän lapsestamme tuli tuollainen?" hän kysyi epätoivoisena. Charlie katsoi vanhempiaan, mutta ei käsittänyt mistä on kysymys. Seuraavana aamuna Charlien vanhemmat pukivat ulkovaatteita ylleen. Isä otti Charlien syliinsä, ja laittoi hänet turvaistuimessa auton takapenkille. He lähtivät ajamaan. He ajoivat pitkään. Maisema muuttui monia kertoja matkan aikana, eikä pienellä lapsella ollut ollenkaan minkäänlaista aavistusta tilanteesta. Isä pysäytti auton sillalle ja nousi ulos. Äiti irroitti Charlien turvaistuimestaan, ja otti tämän syliinsä. He kävelivät isän luo. "Rakas, voisitko sinä tehdä sen? Minä en taida pystyä.." äiti sanoi. Isä nykkäsi, ja otti Charlien. "Tämä satuttaa sieluani, mutta en halua elättää sinunkaltaistasi hirviötä" hän sanoi ja heitti lapsensa sillalta jokeen. He lähtivät nopeasti pois paikalta,  jottei kukaan näkisi. Charlie pyristeli vedessä. Ei niin pieni lapsi pärjäisi. Kuolema oli hänen kohtalonsa. Tapahtumat ja henkilöt piirtyivät hänen muistiinsa ikiajoiksi.

Charlien vanhemmat eivät olleet valinneet hyvää murhapaikkaa, sillä joen varret olivat täynnä laitureita ja kalastuspaikkoja. Eräs vanha kalastajamies huomasi vedessä jotain, ja päätti nostaa sen maalle. "Herranjumala sentään! Pieni lapsi!!" Hän huusi. Kalastajan vaimo saapui pian paikalle kuullessaan huudon. "Pitänee viedä hänet pikaisesti sairaalaan.." vaimo sanoi, ja meni sisälle soittamaan ambulanssin. Hetken kuluttua kun ambulanssi saapui, kyydistä nousi pari hoitajaa ja kuljettaja. Toinen hoitajista rupesi kyselemään kalastajalta asioita. "Onko hän teidän lapsenne?"
"Ei. Löysin hänet joesta" mies vastasi
Hetken juteltuaan hoitaja sanoi, "Luulempa että lapsi on hylätty. Haluatteko ottaa hänet huostaan?"
Kalastaja näytti hämmentyneeltä, mutta hänen vaimonsa sanoi nopeasti "Tietenkin!"

Charlie vietiin sairaalaan. Hän makasi teho-osastolla happilaitteessa.
Kaikeksi onneksi hän selvisi, ja kasvoi hyvässä kodissa kalastajan perheessä. Charlie oli 6-vuotiaana kertonut perheelleen alkuperäisistä vanhemmistaan, ja siitä miten he olivat hankkiutuneet hänestä eroon. Hän oli nyt 15-vuotias.
"Charlie, tuotko minulle syanidia?" kalastaja huusi. Charlie vastasi myönteisesti, ja lähti hakemaan sitä. Myrkkyvarastossa hän kompastui kynnykseen, ja hänen päälleen kaatui kaikenlaisia aineita. "AAARRGGHH!!! SATTUU NIIN HELVETISTI!! TULKAA JOKU NOPEASTI AUTTAMAAN!" Charlie huusi. Kalastaja juoksi nopeasti myrkkyvarastoon. "Charlie mitä nyt!" hän kysyi. Charlie nosti päänsä ja katsoi kalastajaa. Hänen silmämunansa olivat muuttuneet oransseiksi, ja värillinen osa punaiseksi. Kalastaja säikähti. Myrkyt olivat syövyttäneet Charlien aivot, ja hän heitti kalastajan myrkkypullojen päälle. Pullot rikkoutuivat, ja myrkkyä levisi joka paikkaan. "Charlie, mitä sinulle on tapahtunut" kalastaja sanoi peloissaan. Charlie nauroi ilkeästi ja kaivoi tulitikkurasian taskustaan. "Kiitos kun kasvatit tällaisen hirviön vapaaehtoisesti." Sitten hän raapaisi tulitikun, heitti sen myrkkyjen luo, ja lähti nopeasti pois. Myrkkyvaja räjähti, ja syttyi tuleen. Charlie nauroi.

"RAKAS! CHARLIE! MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU?!!" kalastajan vaimo huusi juostessaan talosta ulos.
"Peekaboo!" Charlie huusi ja hyökkäsi kasvattiäitinsä kimppuun. Nainen kiljui kuin viimeistä päivää, Charlien repiessään häneltä silmiä päästä. Silmien jälkeen Charlie repi häneltä kielen irti, ja lähti kohti kaupunkia.

"Peekaboo!" hän huusi aina jokaiselle ennen kuin tappoi heidät. Ohikulkien tappaminen oli vain pientä huvittelua, hänen oikea päämääränsä oli suoraan edessäpäin olevalla kadulla. Charlie tuli talolle ja tiirikoi oven auki. "Peekaboo! Olen kotona!"
Yläkerrasta kuului tuolien siirtelyä. Charlien biologiset vanhemmat tulivat varovasti portaita alas. Isällä oli haulikko, ja äiti kulki visusti hänen takanaan. "Kuka sinä oikein olet?" Isä tiuskaisi. "Etkö muka tunnista? Olen rakas lapsenne Charlie" hän vastasi leikittelevällä äänellä. Vanhemmat hätkähtivät. "Mutta...miten olet edelleen elossa?" Isä kysyi.
Charlie virnisti, "Ette pääse minusta helvetissäkään!"
Charlie ajoi vanhempansa yläkertaan ja sitoi heidät selät vastakkain ja istualtaan tuoleihin. "Saatte katua ettette rakastaneet minua kuten normaalia lasta. Jos ette olisi hankkiutuneet minusta eroon, en nyt olisi tällainen.." hän sanoi ja kaatoi kanisterista bensaa heidän päälleen. "Polttomurhaamisesta minä pidänkin" Charlie nauroi ja raapaisi tulitikun. Bensa roimahti komeasti liekkeihin, ja vanhemmat huusivat tuskissaan. Charlie ei kuitenkaan jäänyt katselemaan, vaan poistui nopeasti paikalta.

"Pitänee keksiä jokin muu hauska murhauskeino. Bensa on niin pirun kallista!" hän sanoi ja nauroi pelottavasti mennessään.

~Tohtori