Tappileipää!!

Tässäpäs olisi teille uusi hämmentävä pasta!

Enjoyy

Sweet dreams

"Äiti! Teletapit alkavat pian! Saanhan katsoa? Lupaan nukkua sitten kiltisti omassa huoneessani.." Raven aneli. Äiti silitti tytön päätä, ja ojensi hänelle kaukosäätimen. Elettiin mustavalkotelevisioiden aikaa. Värikkäät lastenohjelmien hahmot näyttivät masentavilta harmaansävyisinä. Se ei tuntunut pikku Ravenia haittaavan. Hän oli todella kova teletappien fani, eikä suostunut olemaan nätisti jos yksikin jakso jäisi välistä. Televisio aukeni hitaasti, ja näyttön lumisateesta ilmestyi melko huonolaatuinen kuva. Raven oli innoissaan, ja puristi kätensä kiinni. "Kohta se alkaa" hän pihisi hiljaa. Äiti katsoi että tyttöllä oli kaikki okei, ja meni keittiöön valmistamaan illallista.
Oli hiljaista. Pitkään. Vain television suriseva ääniraita kuului. Ei yhtikäs mitään muuta.
Kai se oli tavallista.
Raven istui tyynyllä television edessä järkyttyneen näköisenä. Ohjelmassa teletapit alkovat lävistää toisiaan antenneillaan. Tumma, mustalta näyttävä veri roiskui ja värjäsi nurmen pikimustaksi. Raven yritti kiljua, mutta hänestä ei lähtenyt mitään ääntä. Pian hän valahti aivan kalpeaksi. Hipsun mahasta tulleista sisäelimistä syntyi karmiva pikkutyttö. Se avasi mädäntyneen suunsa, ja kuiskasi narisevalla äänellään (jonka Raven tunnisti omakseen) "Sweet Dreams Raven.."
Sitten televisio pimeni. Raven haukkoi henkeään. Mitä ihmettä äsken juuri tapahtui?  Hän päätti olla kertomatta siitä äidille, koska naapurissa asunut kiva tyttö oli kuulemma nähnyt jotain todella kummallista, ja kertonut siitä aikuisille. Nyt hän on mielisairaalassa. Tuskin kukaan uskoisi Raveniakaan.
"Äiti, televisio taitaa olla rikki.. se sammui kesken kaiken" Raven sopelsi. Kaikeksi onnekseen hänen äänensä oli näköjään tullut takaisin.
"Voi itku. Pitänee hommata uusi. Onhan tuo nykyinen jo niin vanha, että melkein ihme että toimi niin pitkään" äiti harmitteli, ja leikkasi vahingossa veitsellä sormeen, koska keskittyi tyttöön.
"Meneppäs nyt siitä vaikka leikkimään. Ruoka on valmista noin puolen tunnin päästä." äiti sanoi, ja hätisteli Ravenin keittiöstä.
Raven meni ulos. Hän käveli katua pitkin, ja mietti, olivatko muutkin teletappeja sinä iltana katsoneen nähneet saman, vai oliko heidän televisionsa riivattu, tai jotain.
Hän saapui tyhjään leikkipuistoon. Tuuli ulvoi, ja oli hämärää. Raven kävi kiikkuun istumaan, ja hiljentyi miettimään asioita. Pian kuului kimeä, nuoren tytön kirkaisu, joka keskeytti Ravenin ajatukset. Kirkunut tyttö juoksi kadun toiselta puolelta leikkipuistoon, teletapit perässään. Eivät ne olleetkaan iloisen värikkäitä, ne olivat jopa pahempia kuin televisiossa! Raven huomasi, että tyttö oli se sama jonka hän näki televisiossa. Tyttö takertui Raveniin, ja hänen hiuksensa valahtivat pois kasvojen päältä. Hän oli se Ravenin naapurissa asunut tyttö, Luna.
"Mitä ihmettä..?? Luna?" Raven haukkoi henkeään.
"Nyt ei ole aikaa!!" Luna huusi hysteerisenä kyynelten seasta, "JUOKSE!"
Luna kiskaisi Ravenin mukaansa, ja he lähtivät juoksemaan niin kovaa kuin pystyivät, kohti hylättyä goottilaiskirkkoa. Kirkon ovi oli lukossa. Luna itki ja huusi. Teletapit lähestyivät heitä. Raven teki hätiköityjä päätöksiä, ja rikkoi kirkon oven vieressä olleen kauniin lasi-ikkunan. Nopeasti hän siisti sirpaleet, kiipesi sisään, ja kiskoi Lunan perässään. "Nopeasti, mennään kellotorniin!" hän sanoi.
Torniin oli matkaa satoja portaita. He eivät millään pääsisi pakoon niitä riivattuja murhanhimoisia teletappeja. Ravenin mielestä ajatus siitä, että teletapit tappaisivat hänet, huvitti hieman, vaikka se ei todellakaan ollut hauskaa. Porras portaalta he etenivät hitaasti. Voimat alkoivat hiipua.
Luna tuki Ravenia, ettei hän kaatuisi.
Kellotorniin päästyään, Raven kaatui lattialle uupuneena, ja Luna kiskoi köydestä kellot soimaan.
Kylä alkoi heräillä. Valot syttyivät yksi kerrallaan, ja pian he kuulivat poliisiautojen pillien huutoa.
Aika alkoi loppua. Teletapit saapuivat torniin.
Kellojen kolina satutti niiden päätä, ja ne pitelivät tuskaisina korviaan.
Sitten ne iskivät. Ensiksi tietenkin heikompaan, eli lattialla rötköttävään Raveniin.
Luna kiljui kuin viimeistä päivää. MUSTA veri, aivan samanvärinen kuin televisiossa, valui pitkin kellotornin lattiaa. Hipsu kiskoi antenninsa irti Ravenista, ja mustaa verta valui entistä enemmän.
Luna kiskoi kellojen köydestä lujempaa. Päässä alkoi sumentua.
Hän kaatui maahan, ja menetti tajuntansa.
Seuraavana aamuna hän heräsi sairaalasta. Viereisellä sängyllä makasi Raven, joka luki hoitajan tuomaa lehteä. "Musta veri tahrasi kellotornin. Uhrit selvisivät pahoilla vammoilla. Tekijät pakenivat paikalta, mutta maasta löytyi lappu,..."
"Mitä siinä lapussa luki?" Luna kysyi ja viittasi Ravenia kääntämään sivua.
Raven ei kuitenkaan kääntänyt, vaan antoi Lunalle lapun, jossa luki verellä kirjoitettuna "Uudestaan!"

"Teletapit häipyivät, mutta ne vainoavat meitä jostain syystä.. emme saa enää koskaan olla rauhassa.." Raven huokaisi, ja avasi television. "Omituisen tapauksen tekijät ovat selvillä. Tapaus on hyvin outo. Poliisi vahvistaa, ettei millonkaan ennen ole ollut tapausta, jossa teletapit hyökkäisivät jonkin kimppuun. Nyt täällä on kanssamme...." Raven känsi kanavaa.
"Ja nyt alkaa lasten suosikkiohjelma, TELETAPIT!"
Hän haukkoi henkeään ja putosi sängyltä. "MITEN HE VOIVAT VIELÄ NÄYTTÄÄ TUOTA OHJELMAA?!!" Raven kiljui.
Hoitajat saapuivat hänen luokseen. "Rauhoitu tyttö hyvä! Olet tulossa hulluksi!"
Luna seurasi vierestä järkyttyneenä. Asiasta uutisoitiin kovasti, mutta silti heitä pidettiin hulluina. Epäreilua.
Nyt oli hoitajillakin syytä pyytää heiltä anteeksi. Hekin näkivät selvästi, miten teletapit survoutuivat yksi toisensa jälkeen ulos ruudusta.  "JUOSKAA!!" Luna kiljui. Osa potilaista olivat niin huonossa kunnossa, etteivät päässeet ylös sängystä. Hysteeriset ihmiset tungegsivat ovilla. Ne evät auenneet. Tilanne vaikutti tutulta. Silloin kirkollakaan ovi ei auennut. Oliko teletapeilla jotain hämmentäviä kykyjä lukita ovia koskematta niihin? Mitä ihmettä tämä oikein oli?
Kaikki olivat ihan paniikissa. Lattia alkoi tulvia mustasta verestä. Teletapit aikoivat tappaa kaikki muut henkilöt, paitsi Ravenin ja Lunan. Ravenia alkoi suututtaa.
"SUOTTA TE MUIHIN AIKAANNE TUHLAATTE, ME OLLAAN TÄÄLLÄ!!!! TULKAA TAPPAMAAN JOS USKALLATTE!!!!!!" hän kiljui vihaisena. Oli todella vaikea uskoa, että Raven oli vain yhdeksän vanha.
Pian hän kuitenkin veti sanansa takaisin. "Itseasiassa, tahdon jutella kanssanne."
Pai käveli Ravenin luo, ja kysyi narisevalla, kylmiä väreitä aiheuttavalla äänellään, "Niin?"
Raven tärisi. "Miksi te jahtaatte meitä?"
"Emme ole ennen tavanneet niin obsessoituneita faneja kuin te. Olisitte jopa voineet jättää yöunet välistä takiamme. Tahdomme että näätte kauniita unia." Pai vastasi karmivalla äänellään.
"Te- Te teette tämän kaiken vain nukkumisen takia? Oi kuule. EN USKO!!!" Raven huusi.
Pai hyökkäsi hänen kimppuunsa.
"TAPA MINUT!! REVI!! RAATELE!!!! SILVO MINUT NIIN TUSKAISESTI JA RAA'ASTI KUIN VAIN PYSTYT!!" hän kiljui Paille. Luna itki hysteerisesti vieressä. Hän ei kyennyt sanomaan yhtään mitään.
Pai ei kuitenkaan totellut Ravenia, vaan iski kyntennsä Lunaan. Raven rähisi raivosta.
Luna kiljui. Sen Raven varmasti muistaa lopun ikäänsä. Sen, miten hänelle tärkeä ihminen tuhottiin julmasti. Kauttaaltaan mustassa veressä oleva Lunan ruumis kierähti lattialle.
Raven huusi ja itki raivoissaan. Hän hyökkäsi pain kimppuun, ja puri ja kynsi tätä. Hän otti hoitajan työntämältä kärryltä neuloja, ja iski niitä ystävänsä tappaneeseen teletappiin. Pai rymähti lattialle, ja rupesi tyhjentymään. Se ikään kuin kutistui kasaan, ja muuttui mustaksi vereksi.
Muut teletapit katsoivat vihaisena Ravenia. Raven lähti juoksuun. Hän joutui taas käyttämään ikkunaa. Ulkona oli poliiseja. Raven repi yhdeltä poliisilta aseen kädestä, ja rupesi ampumaan teletappeja. Välillä hän joutui ottamaan toisen aseen, koska edellisestä loppui luodit, eikä hänellä ollut niitä lisää. tuskin hän olisi asetta osannut ladatakaan. Teletappi toisensa jälkeen muuttui mustaksi vereksi. Poliisit tuijottivat ase kädessään seisovaa lasta. Raven oli traumatisoitunut.
Hän rupesi itkemään.
Yksi poliiseista yritti tulla hänen luokseen. "Se on nyt ohi, kaikki on hyvin, voit laskea aseen." Hän yritti rauhoitella, mutta Raven nostikin aseen piipun ohimolleen, ja painoi liipasinta.

Seuraavan päivän uutisissa otsikoitiin "Outo teletappitapaus ratkesi. Edellisellä kerralla selvinneet tytöt kuolivat. Teletapit tappanut tyttö teki itsemurhan. Teletappien hyökkäyksessä sairaalaan, ei jäänyt eloonjääneitä."



~Tohtori Kuka